Sierijärvellä

Pääsivu

Minä Leena

Henkireikä

Elämäni eläimet

Maailmanmatkaaja

Luonnossa

Nukkeateljee

Päiväkirjat

Ruskakin alkoi jo näkyä puolen viikon paikkeilla. Suot olivat erityisen värikkäitä. Polku kulki Ounasvaaran eteläpuolta  rinteessä. Sitten viime näkemän oli koko eteläpuolen rinne rakennettu täyteen niitä samoja vaaleansinisiä, keltaisia ja harmaita omakotitaloja, joita on esimerkiksi Puujaakolassa Tyrnävällä. Aivan ylhäällä talot kyllä muuttuivat alppimaisemmiksi ja kelomaisemmiksi. Tiekin kiemurteli kuin serpentiini Alpeilla. Taitavat olla nuo alppimajatontit ja rakennuksetkin vähän tyyriimpiä, rahvas asuu lähempänä alhaalla olevaa suota.

Toramojärven yläpuolella, kun polku alkoi laskeutua Ounasvaaralta, oli siisti laavu, Väiskin laavu. Söimme siellä mennen tullen eväämme. Oli niin lämmin päivä, ettei tulta tarvinnut sytyttää.

Ronjakin osasi lepyttää jalkojansa laavussa suunnitellen samalla seuraavaa vaellusetappia kartasta.

Taulusta laskien oli meidän tämän päivän retkemme pituus 15.6 kilometriä. Hyvä suoritus luupiikkiselle mammalle ja ikääntyneelle koiralle. Ronjahan alkaa olla koiraniässä jo kohta seitsemänkymppinen. Tänään kuitenkin tunsi, että kroppa on saanut rasitusta.

Polku oli  Ounasvaaran päässä pääasiallisesti ihmisten rakentamaa aika kovapohjaista hiekkatietä, mutta muuttui yhä miellyttävämmäksi laavun jälkeen Sierijärvelle laskeuduttaessa.

Kiinnitti huomiota, että metsässä oli paljon kaatuneita puita, jotka oli jätetty sellaisenaan maahan makaamaan. Saariselän maastossahan puun runko-osa on viety ja oksat vaan lahoavat maastossa.

Kaikki sienet eivät kuitenkaan olleet paleltuneet viime viikon pakkasilla. Mesisienet koristivat siellä täällä puunrunkoja ja lähellä Sierijärveä näkyi polun varressa haaparouskujakin.

Alhaalla Ounasrinteen  kosteammalla polun osalla loistivat erilaiset sienet. Loppumatka kovalla lenkkipolulla oli minulle jo vähän tuskaista. Kantapäähän alkoi sattua ja jouduin kävelemään kilometrin verran selkäpuoli menosuuntaan, koska silloin ei kipu tuntunut. Onneksi luupiikki ei ärtynyt. En kuitenkaan uskaltanut enää suunnitella näin pitkiä päivälenkkejä.

Takaisin päiväkirjaan 2008